Alle machen mit! Kaikki soittaa, kaikki laulaa, kaikki maalaa ja yhdessä tanssii!

  • Maa: Itävalta
  • Kurssin ajankohta: 7.-13.7.2019
  • Kohde: Salzburg, Orff Institute

Osallistuin kesäkuun alussa Järvenpäässä Orff-pedagogiikan lopputyöseminaariin ja sain sillä tavoin pakettiin kotimaiset perusopinnot. Oli luontevaa suunnata seuraavaksi asian lähteille Salzburgiin, Orff-Instituutin kansainväliselle kesäkurssille. Taiteesta hyvinvointia -hankkeen perusperiaatteet toteutuivat kurssilla oivallisesti: eri puolilta maailmaa paikalle saapuneet opiskelijat saivat tehdä yhdessä taidetta, opiskella erilaisissa ryhmissä ja jakaa osaamista toisilleen.

The Hills Are Alive
The Hills Are Alive

Lähdin matkaan hyvissä ajoin, koska Salzburgiin piti mennä Münchenin kautta, ensin lentäen ja jatkoyhteys junalla. Ihastuttavaan kaupunkiin oli mahdollista tutustua pari päivää ennen kurssin alkua. Aurinko paistoi ja tärkeimmät nähtävyydet lunastivat ennakko-odotukset täysin, Mozartin, Biberin ja Sound of Musicin sekä mielenkiintoisen kuvataiteen hengessä.

Kurssin avajaiset sunnuntaina 7.7. pidettiin instituutin teatteritilassa. Pikaisessa globaalissa esittelyssä totesimme kaikki, että olemme niin opettajat kuin opiskelijat eri puolilta maailmaa. Australia, Etelä-Korea, Kiina, Japani, Thaimaa, Kanada, USA, Turkki ja monet muut maat olivat edustettuina meidän eurooppalaisten osallistujien lisäksi. Saimme lukujärjestykset ja pikaisen esittelyn tiloista, joissa meidän oli määrä opiskella. Perussääntö oli, että kaikki toiminta tapahtuu  tekemällä, luentoja ei luvannut kukaan opettaja pitää.

Maanantaina 8.7. alkoivat lukujärjestyksen mukaiset ryhmätunnit. Meidät oli jaettu aamupäiväryhmiin niin, että viikon kuluessa kaikki ryhmät saivat jokaisen opettajan johdolla kolme 90 minuutin sessiota. Iltapäiviksi opiskelijat oli jaettu ilmoittautumisten perusteella työpajoihin, joita oli viikon aikana 5 X 90 minuutin rupeamat. Olin ilmoittautunut kahteen työpajaan, Circle Songs and More sekä Composing Scores to Sound and Movement in Collective Practice, lyhyemmin sanottuna Fun with Instruments! Suomalaistaustainen Ari Glage ohjasi Circle Songia ja itävaltalainen Frajo Köhle soitinpajaa.

Aamupäivien tanssitunnit olivat taideteoksia sinänsä. Opettajamme Andrea Ostertag on lähes kulttimaineen saanut Orff-pedagogi, jonka tunneilla jokainen osallistuja kokee varmasti onnistumisen tunteita. Tehtävänanto oli aina selkeä ja helppo, periaatteena, että pieni on kaunista. Näistä pienistä iduista tehtiin 90 minuutin aikana draamaa, jossa oli tuo pieni alku, kehittely keskellä, konflikti, ratkaisu ja loppuselvittely. Lopuksi saimme mekin aina keskustella oppimaamme auki, joten reflektiot olivat tuoreita ja tunteet pinnassa.

Brasilialainen ikiliikkuja Estêvao Marquesin perusperiaate on, että samba on lähtöisin Salzburgista ja että jo Mozart ja aikalaiset sitä harjoittivat. Vakavasti ottaen ajatus on, että kaikissa on samba ja että kaikesta voi tehdä sambaa. Näillä tunneilla ei oltu paikoillaan, vaan koko ajan tanssittiin ja tehtiin yhdessä pieniä koreografioita. Marquesin periaate on, että oppitunneilla käytettävät materiaalit pitää suunnitella niin, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna osallistua.

Samba on kotoisin Salzburgista! Erikoista on, että opettaja seisoo paikallaan
Samba on kotoisin Salzburgista! Erikoista on, että opettaja seisoo paikallaan.

Wolfgang Hartman on pedagogi, jonka tunneilla oli aina tilassa tapahtuvien asioiden lisäksi läsnä myös syvällisempi taso. Hän lähti usein liikkeelle kuvataiteen keinoin ja antoi opiskelijoille tehtäviä, joita sai toteuttaa vapaasti, ilman ulkopuolista kontrollia. Hartmanin teema oli sillat, joita hän kertoi rakastavansa niin oikeina rakennelmina kuin isompina aatteina. Ja luonnollisesti tarkoitus on rakentaa siltoja ihmisten välille kauniilla tavoilla, musiikin keinoin.

Intensiivinen opiskeluviikko huipentui kahteen kansainväliseen illanviettoon, joihin kumpaankin osallistujat valmistivat esityksiä. Me suomalaiset valmistimme yhdessä laulun Vem kan segla ja esitimme sen luonnollisesti ruotsiksi. Yhteiseen lauluun osallistuivat kaikki ja tunnelma oli hyvinkin koskettava.

Paras kokemus minulle oli Ari Glagen Circle Song -työpaja, jossa työstimme tavuista kertomuksia ja improvisoimme kulkiessamme musiikin. Lauloimme äänissä, kiersimme kehää ja tilaa ja, kuten palautteenomaisesti Arille sanoin, pajat olivat joka kerta kuin 90 minuutin meditaatioita. Turvallinen yhteisö, ryhmä, kantoi kulkijoita ja uskallan väittää, että koimme yhdessä jotain ainutlaatuista musiikin tekemisestä.

Ari Glagen Circle Song -porukka
Ari Glagen Circle Song -porukka

Carl Orff on halunnut itse kuvata pedagogiikkaansa kukkakedoksi, jonka ”kukkaset ja kasvit asettuvat asumaan sinne, missä maaperä ja ilmasto ovat niille suotuisia ja missä niitä ekosysteemin tasapainon vuoksi tarvitaan”. Lasten musiikkikasvatuksessa liike, laulu, soitto ja leikki sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka lähtökohta on aina pieni musiikillinen idea. Yhdessä ryhmän kanssa siitä kehittyy taideteos, jossa luova ilmaisu ja improvisaatio kukkivat. Kesän kurssilla koimme osallistujina tämän ihmeen monta kertaa: avoimin mielin osallistuminen tuotti ajassa ja kulloisessakin tilassa teoksia, jotka sisälsivät kaikki oppi-isän vaalimat perusperiaatteet ja jotka tuottivat osallistujille paljon onnistumisen ja ilon kokemuksia.

International Evening
International Evening

Teksti ja kuvat: Kirsimarja Kiviruusu

 

Tanssinopettajat Lontoossa

  • Maa: Iso-Britannia
  • Ajankohta: 22. – 27.07.2019
  • Kohde: Pineapple Dance Studios, Lontoo

Matkakohteenamme oli tanssialan legendaarinen Lontoon Pineapple Dance Studios, missä tarjonta on kautta aikojen ollut runsas sekä stepin että jazzin opetuksessa. Tunteja on tarjolla myös baletista ja nykytanssista sekä kaupallisista lajeista kuten street, commercial, heels ym. Tällä matkalla keskityimme Askon kanssa omien vahvojen lajiemme kattaukseen. Covent Gardenissa sijaitsevan Studion on perustanut 1979 tanssija/malli Debbie Moore. Hänen ajatuksenaan oli perustaa tanssistudio kaikille sekä harrastajille että ammattilaisille. Ideologia oli yhdistää heidät sopivalla tavalla keskenään, jotta kaikki saisivat mahdollisimman paljon tanssiopetuksen tarjonnasta, tapaisivat toisiaan ja inspiroituisivat eri lajeista, ihmisistä sekä paikan tunnelmasta.

MENESTYSTARINA, JOKA JATKUU…
Pineapple on oman aikansa menestystarina ja niin myös Debbie Moore. Paikka juhlii tänä vuonna 40-vuotista tanssitaivaltaan ja on ammattilaisten sekä harrastajien ”Mekka” Euroopassa. Paikkaa on myös kuvailtu tanssijoiden ja koreografien kodiksi. Päivällä tunneilla treenatessa saattaa samoja ihmisiä ”bongata” illan musikaaliesityksistä esiintymästä. Tunnille saattaa pörähtää myös joku julkkis. Ilmapiiri on avoin ja ystävällinen. Kaikki ovat tervetulleita tähän paikkaan!


MUUT STUDION TOIMIALUEET
Studioiden rinnalle on perustettu Performing Arts School, johon olisi ollut mukava myös tutustua, mutta meille sopivana retkiaikana ei siellä ollut opetusta. Performing Arts School pitää sisällään Junior, Senior, Adults ja Summer Schoolit ja on toiminut myös runsaat 20 vuotta. Tunteja on sielläkin kolmen vanhasta teineihin ja minkä ikäisistä aikuisista tahansa aloittelijoista edistyneisiin. Opetuksesta vastaavat omistautuneet ja kokeneet opettajat sekä heidän assistenttinsa. Opetusta annetaan jo nuorimmillekin opiskelijoille tanssista, draamasta sekä laulusta. Opinnoissa korostetaan keskittymistä, koordinaatiota sekä luottamusta. Ajatus taiteen opettamisesta on saman kaltainen kuin meillä opistolla, mutta koulu on yksityinen kuten myös Cannesissa Rosella Hightowerin koulu, johon Mönzi on tutustunut aikaisempina vuosina.

Tanssitarvikekauppa oli heti studion kulmalla ja sinne ehdittiin lähes päivittäin. Verkkokaupasta voi myös tilata tanssivaatteita, jos joku toppi jäi vaivaamaan mieltä. Blogista voi lueskella koulun kuulumisia.

…ja näin matkalaisten retki pääpiirteittäin meni…
MATKAPÄIVÄKIRJA À LA ASKO SAARINEN

Maanantai

Lento Helsingistä Finnairilla lähti 11:40 aurinkoisena aamuna. Lähtöselvitys, tullitarkastus ja menoksi. Mönzi alkoi heti kohta venytteleen, minulle riitti pelkkä kävely lentoa odotellessa. Vierekkäisillä paikoilla jutut lensivät ja mustikkakeitto maistui makoisalle.

Auts
”Auts”, ei selvästikään mikään kovin hurja venytys… Kuvan ulkopuolella aasialainentyttö venytteli myös, mutta hän seisoi ja jalka oli selän puolella. Isipappa otti kuvia instagramin ihmeelliseen maailmaan, me tähän blogiin…

Heathrow’lta jatkoimme Undergroundilla kohti St. Pancrasin asemaa, kävelimme tovin hotelliimme, missä sijaitsivat ilmastoidut huoneemme.


Hotellista kävellen kohti Covent Gardenia, missä Pineapplen tanssistudiot sijaitsevat, mukanamme sekä leimoja, että allekirjoituksia kaipaavat Erasmus-paperit. Kävelystä ylipäätään tuli noin 70 kilometrin harrastus viikon aikana. Sitten syötiin pari kertaa hyvin ja tutkailimme Cityä illemmalla.

Tiistai

Eka reenipäivä alkoi yllättävällä aamupalalla: ei lihaa, makkaroita, leikkeleitä eikä kuuluisaa Full English Breakfastia. Noh, sitten vaan mysliä, jogurttia, croissanteja ynnä muuta. Helteillä rasvattomammat aamupalat olivat sittenkin kohdallaan, täytyy myöntää. Päivän Jazz Tap-tunnit tuntuivat jälkeenpäin jaloissa, vaikuttaen lontoolaiseen kävelytyyliini, nilkkani kiittivät Janice Evansia.

Olipahan antoisa tunti kera innostuneiden steppaajien. Päivällä ostimme liput illan Tina-musikaaliin. Aldwych-teatteri sijaitsi lähellä studiota, joten tunnilta suihkun kautta teatteriin puolessa tunnissa oli helppo nakki. Musikaali oli meidän mielestämme kaikin puolin kympin arvoinen juttu: hyvin käsikirjoitettu, koreografioitu, taiteellisesti hiottu ja kerrassaan taitavilla ammattilaisilla katettu posse. Ei ihme, että Tina Turner tämän Second Castinginkin oli käynyt katsomassa ja hyväksymässä. Välillä tuntui, että ollaanko Tinan konsertissa vai itse musikaalissa. Euforisissa tunnelmissa jatkoille johonkin pubiin purkamaan fiiliksiä ja tunnelmia. Hieno ilta!

Keskiviikko

Aamun lämpötila sen kun nousee eikä reenivaatteet tietenkään juuri kuivuneet hotellihuoneessa, joten uudet tilalle. Aamupalalta kohti uusia haasteita. Mönzi treenasi eri aikaan iltapäivällä ja meikä viihtyi tutkaillen eri kortteleita, koska en ole vielä ns. museoihminen. Illemmalla odottivat Rhythm Tap- tunnit Old Kent Roadilta (www.oldkentroadtap.com) tulevan Avalon Rathgebin (!) johdolla. Kävin viikolla Elementary-, Intermediate- tason steppitunneillakin, mutta pääosin Advance-tasolla, joista pystyin nappaamaan suuren osan tarjottavasta steppimateriaalista ja pedagogiikasta. Hikeähän se taas onneksi vaati. Hyvän teknisen osaamiseni lisäksi olen kuulemma myös ”a Lovely Character”. Tunnit päättyivät 21:30, joten matkasin iltapalan jälkeen hotelliin, jossa Mönzi jo oli ”reporankana”.

Torstai

Englannin kautta aikain mitatun lämpötilahistorian kuumin päivä (+39C) oli myös Boris Johnsonin ensimmäinen pääministeripäivä. Wuhuu!? Haastavaa säätä, joten metrossa kulkiessa oli jaa vähän lämmin ja tanssisalissa ei yksi mahdollinen viipperä paljoa auttanut. Kolmen pisteen heittoja studion pukuhuoneen isoon roskikseen jälleen omat treenivaatteet. ”Sinne jäivät ja kaikkeen tottuu”, sanoi Saarinen Theatre- ja Jazz Tap- tuntien jälkeen. Joku hukkui kuulemma Thamesiin.

Thriller live! -liput hankittu illaksi Lyric -teatteriin, mikä sekin oli helpon siirtymän puitteissa studiolta puolessa tunnissa. Saatiin hyvät paikat ja päästiin nauttimaan hyvästä show’sta. Täälläkin bändi soitti kaikki kappaleet livenä. Autenttinen Van Halen Thriller- kitarasoolokin tuli nähtyä, eikä pääosa-Michael ei jäänyt esikuvastaan varjoon. Ei muuten toissapäivän ”Tinakaan”. Mistä näitä ihmisiä oikein löytyy? Kaikki vaativat tanssirutiinit olivat täysin hallussa, joita sitten illemmalla ruokapöydässä pohdimme ja kadulla hieman koetimme simuloida. Hyvä meininki!

Perjantai

Viimeisen treenipäivän aloitus. Naapurihotellin hidas palvelu sekä juuri saapuneet jalkapallofanit ajoittivat ainoan mahdollisen perienglantilaisen aamupalamme takaisin omaan hotelliin ja myslille. Lihakset ja jänteet olivat joutuneet koville kaiken sen treenaamisen vuoksi, ja siksi ”hassun kävelyn ministerit” loivat lisää oivaa yhteishenkeä kaiken kokemansa jälkeen. ”Että osaakin olla outo kävelyyn lähtö, itse kävely ja sekin vielä sattuu”! Tuliaisostokset tuli tehtyä siis tyylillä. Ei muuten löytynyt kohtuuhintaisia, uusia steppikenkiä. Illaksi meikä lähti vielä Rhythm Tap- tunneille ja hanat irti! ”A one, two, You know what to do”!

Lauantai

Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen pikku kävely huudeilla viileämmässä säässä ja sitten jonottamalla metroon ja Heathrow’lle.

Radan maanpäällisillä osuuksilla näkyi monia kettuperheitä ruokailemassa. Enpä ehtinyt ottamaan kuvaa niistä, mentiin sen verran kovaa. Lento Finnairilla lähti 18:50, ja se oli taas tasaista kyytiä, kuten myös automatkamme kotiin, joka sujui rattoisasti puheensorinalla ja kovalla naurulla varustettuna.

SUMMA SUMMARUM
YHTEENVETONA VOI SANOA, ETTÄ TANSSIMATKALAISTEN KEMIA TOIMI TODELLA SUJUVAN HAUSKAN LOISTAVASTI (KIITOS MYÖS MÖNZIN PETTÄMÄTTÖMÄN KARTTAPALVELUN). STEPPITUNTINI OLIVAT HAASTEELLISIA JA HARJOITTELEMISEN INNOKKUUS JA NÄLKÄISYYS NÄKYIVÄT KOKO AJAN STEPPAREISSA. OSAAVAT STEPPIOPET OLIVAT ERILAISIA SEKÄ IÄLTÄÄN, STEPPITYYLEILTÄÄN ETTÄ PEDAGOGISILTA OPETUSTAVOILTAAN, JA SE OLI ANTOISAA. TARJONTAA STEPISSÄ RIITTI (MODERN, JAZZ, THEATRE, RHYTHM, PERFORMANCE TAP), MUISTA LAJEISTA PUHUMATTAKAAN. MONIPUOLISTA KOKEMUSTA SEKÄ STUDIOLLA ETTÄ KAUPUNGILLA.

Onneksi valitsimme matkakohteeksi juuri nyt Pineapplen, sillä tuleva Britannian Brexit aiheuttaa sen, että tulevaisuudessa on varmaankin mahdotonta saada Erasmus+ -avustusta juuri tähän kohteeseen. Omien lajiemme ja niiden opettamisen kannalta tärkeää oli, että saimme treenata ja osallistua tuntien kulkuun jo senkin vuoksi, että välillä oppilaana olo tuo uutta näkökulmaa omaan opettamiseen. Mielenkiintoiseksi tunneilla olon ja niiden seuraamisen teki se, että riippumatta maantieteellisesti missä olemme ja opetamme perusasiat ovat aina samat. Pedagoginen lähestymistapa voi olla eri, mutta opetuksen tavoite on saavuttaa sama tulos erilaisista näkökulmista huolimatta.

Ajankohta matkalle oli heinäkuun loppu. Oman haasteensa tuolle ajalle loi Britannian sääolosuhteet, sillä koimme saarivaltion lämpöennätyksen miljoonakaupungissa. Se ei välttämättä olisi ollut muuten hankalaa mutta lajimme huomioon ottaen voimistelu tuossa +39°C lämpötilassa oli verratenkin tuskallista. Ilmastoinnin puutteellinen toiminta ja tanssisalien keskilämpötila aiheuttivat sen, että jos taju ei mennyt tunnilla niin ainakin heti sen jälkeen. Kuten matkakertomuksesta käy ilmi treenivaatteita meni roskiin ja uusia ostettiin tilalle hikiennätysten vuoksi.

LONTOO ON HOUKUTTAVA MUSIIKKI- JA TANSSIKAUPUNKI, JOSSA SATTUU JA TAPAHTUU, HEH. TÄNNE VOI TULLA UUDESTAAN STEPPAAMAAN JA TREENAAMAAN. SAIVAT KAKSI SUOMALAISTA LISÄÄ KAVERIPIIRIINSÄ. STEPPI- JA JAZZTUNTIMÄÄRÄT OLIVAT TÄLLÄ KERTAA SIINÄ HELTEESSÄ SOPIVASTI, KUTEN MYÖS TUNTIHINNAT 8-11£/KERTA.

Mahtava reissu ja onneksi saimme kokea sen yhdessä. Kiitos Erasmus ja kiitos Valkeakoski-opisto!!!!

Ja näihin sanoihin….
Exit…
Erasmus+ -terveisin,
stepinope Asko/Valkeakoski-opisto
jazzmaikka Mönzi/Valkeakoski-opisto

Taiteesta hyvinvointia Firenzessä

  • Maa: Italia
  • Kurssin ajankohta: 18.-23.3.2019
  • Kohde: Firenze, Europass Teacher Academy
näkymä Ponte Vecchiolta
Näkymä Ponte Vecchiolta Arno-joelle

Osallistuimme Firenzessä 18.-23.3. Europass Teacher Academyn järjestämään Erasmus+ koulutukseen Active Art: Understanding and Enjoying Art in the Classroom and Beyond.

Kurssin sisältö vaikutti jo kurssikuvauksessa kiinnostavalta ja osui hyvin hankkeemme teemaan Taide hyvinvoinnin edistäjänä.

-The course takes multidisciplinary approach to art psychology, introducing participants to different ways of understanding and teaching atrs, dealing with the students’ creative process and taking the best of positive impact of art-related activities on our wellbeing.

Firenzen keskustaa
Firenzen keskustaa

Firenze loi Erasmus-koulutukselle upeat puitteet. Europassin opetuspiste sijaitsi kaupungin sydämessä, lähellä monumentaalista Firenzen maamerkkiä, Duomoa (Santa Maria de Fiore). Lyhyen kävelymatkan päästä löytyivät myös mm Palazzo Vecchio, Galleria degli Uffizi ja Galleria dell’ Accademia. Taideopettajille kaupunki tarjosi loputtomasti kiinnostavaa nähtävä ja koettavaa.

Kurssille osallistuneet kollegat olivat Kroatiasta, Ranskasta, Sloveniasta, Tšekeistä ja Puolasta. Opettajana toimi italialainen Davide Bassano, joka oli koulutukseltaan hahmopsykologiaan erikoistunut psykologi ja taideterapian asiantuntija. Kurssin aluksi esittelimme omat koulumme ja niiden kehittämishankkeita sekä kerroimme omasta opettajataustastamme. Suomalainen taiteen perusopetus ja lyhyesti myös Salvos-hanke tulivat tutuksi muille kurssilaisille.

Opintojen äärellä
Opintojen äärellä

Davide otti ryhmän hyvin haltuun erilaisilla tutustumisharjoituksilla, jotka loivat tekemiseen hyvää ilmapiiriä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ryhmässä vallitsi tuttuuden luottavainen tunnelma, mikä oli tärkeä perusta viikon varrella käsiteltäville aiheille.

Davide esitteli kurssilla eri päivinä johdantoja mindfulnessiin, taidepsykologian perusteisiin sekä taideterapiaan. Kurssipäivät rakentuivat erilaisten pienten harjoitusten ja aktiviteettien ympärille.  Kurssilla keskusteltiin paljon ja jokainen osallistuja pääsi eri tavoin pohtimaan omaa identiteettiään opettajana ja ihmisenä sekä jakamaan omia ajatuksiaan erilaisten harjoitusten pohjalta.

ryhmä pöydän ääressä

Mindfulness-harjoitukset johdattivat keskittymään erilaisiin tehtäviin. Kurssilla käytettiin luovissa tehtävissä yksinkertaisia piirustus- ja maalausvälineitä sekä valokuvausta. Tehtävänantojen ytimessä oli positiivisen yhteyden löytäminen itseen ja muihin kurssilaisiin, omaan opettajuuteen ja omaan elämäntilanteeseen. Tehtävät tavoittelivat uusien näkökulmien löytämistä.

pohdintaa
Pohdintaa taiteen ja psykologian rajapinnoista

Taideopettajina saimme hyvän muistutuksen siitä, kuinka hyvin yksinkertaisiltakin tuntuvin menetelmin ja pienin yksityiskohdin voidaan taiteen keinoin tavoittaa jotain oleellista itsen ja ympäristön havainnoinnista.

Vaikka taiteesta puhutaan nykyisin paljon välinearvona- kuten hyvinvoinnin tuottajana, on taide kuitenkin myös itsessään arvo. Firenzessä taide on hyvin kiinteä osa koko kaupunkikuvaa, ja taide ja sen historia ovat läsnä nykyhetkessä.

Pohtiessamme taiteen ja psykologian yhteyttä, tuli keskusteluissa vahvasti esiin tieteiden ja taiteiden välinen yhteys osana ihmisen perusolemusta. Taitein keinoin ihminen ilmaisee, tulkitsee ja kokee tietoa, tunteita ja havaintoja.  Taide toimii merkittävänä siltana eri asioiden välillä ja sitä voidaan hyödyntää mm tunne-elämän kehittymisen välineenä.

Davide Bassano
Opettaja Davide Bassano / Tutkielmia Santo Spiriton fasadista

Active art-kurssilla taidepohjaisia harjoituksia toteutettiin luokkatilassa, Teacher Academyn rakennuksessa, mutta myös ulkona lähiympäristössä. Tehtävien pohjustuksena tutustuimme mm Firenzen renessanssiajan arkkitehtuuriin tai arkiseen nykyhetken katukuvaan. Tarkastelimme mm Duomoa, Santo Spiriton katedraalia, vierailimme Firenzen kirjastossa ja kuvasimme kaduilla yksityiskohtia ja bongasimme katutaiteilijoiden teoksia.  Vaikka Firenze on renessanssin kehto, keskityimme tehtävissä myös nykytaiteen näkökulmiin.

Firenzen katutaidetta
Firenzen katutaidetta: Clet Abraham ja Blub
Lähiympäristöä tutkimassa
Lähiympäristöä tutkimassa kurssikeskuksen naapuristossa

Keskeistä erilaisissa tehtävissä oli kokemusten ja tuotosten jakaminen keskustellen sekä erilaiset aasinsillat tehtävistä toisiin, siten, että lopulta kaikki tehtävät tukivat ja syvensivät toisiaan.

Kurssijakso maanantaista perjantaihin oli hyvin tiivis ja antoisa, ja sisälsi yllättävän monipuolisesti erilaisia näkökulmia taiteesta, psykologiasta ja niiden rajapinnoista. Kurssipäivien päätteeksi oli tarjolla paljon mahdollisuuksia vierailla esimerkiksi museoissa ja tutkailla kaupunkia. Kohokohtana museoista oli tietenkin Uffizin taidemuseo, jossa saattoi nähdä renessanssitaiteen helmiä Botticellistä Leonardo da Vinciin.

Botticelli
Botticellin maalaus Venuksen syntymä Uffizin taidemuseossa

Kurssin viimeiseksi päiväksi oli järjestetty Toscanan koko päivän opintoretki. Retkellä vierailtiin Firenzen lähikaupungeissa. Tutustuimme San Gimignanoon, Chiantiin ja Sienaan.

San Gimignanon vanha kaupunki ja Sienan keskusta ovat Unescon maailmaperintökohteita. Kummassakin kaupungissa voi nähdä arkkitehtuurin historian huikeita aarteita, mittasuhteiden ja materiaalien harmoniaa sekä koskettavaa ja kaunista tunnelmaa. Metaforisesti ihmisen elämää ja taiteen läsnäoloa. Kaunis keväinen retkipäivä oli huikean hieno lopetus kurssillemme.

 

Sienan katedraali
Sienan katedraali ja Toscanan maisemia San Gimignanossa

Kurssin arviointia:

Johanna: Minua kiinnostaa arkkitehtuuri, osallistavat ja oppilasta aktivoivat työtavat sekä ympäristön taide. Olen ollut kiinnostunut taiteen hyvinvoivasta ja voimauttavasta merkityksestä pitkään. Jo aikoinaan opiskellessani kuvataideopettajaksi valitsin osaksi syventäviä opintojani ekspressiivisen taideterapian. Erasmus+ kurssilla aiemmat opintoni muistuivat elävästi mieleen ja sain uutta motivaatiota soveltaa menetelmiä omaan opetukseen lasten ja nuorten kanssa, mutta mahdollisesti myös työyhteisön kehittämiseen. 

Taideopetuksessa keskeistä on havaintojen tekeminen, merkitysten löytäminen ja ilmaisu. Aktiivinen lähiympäristön tutkiminen ja uusien näkökulmien tutkiminen nousivat keskeisiksi myös tällä kurssilla. 

Mielestäni kurssin opettaja onnistui erinomaisesti kokonaisuudessa, ja tutustuminen kansainvälisiin kollegoihin oli antoisa kokemus.

Heikki: Mahdollisuus vierailla Firenzessä oli minulle taideopettajana ainutlaatuinen kokemus. Firenze on taidehistorian tunnetuimpia kaupunkeja, renessanssitaiteen keskus, paikka, jossa kuvataide täysivaltaisena taidemuotona liittyi muiden taiteiden joukkoon. Olin kaikin tavoin tyytyväinen kurssimme antiin. Sitä kuvaa osaltaan yli viisisataa valokuvaa, joita otimme eri yhteyksissä kurssiviikon kuluessa.

Tällä kurssilla opettajamme pohjusti tehtävänantonsa usein nykytaiteen ilmiöistä käsin. Koin tämän lähtökohdan hyvänä vastapainona Firenzen kaupunkimiljöön tarjoamille taidehistoriallisille elämyksille. Monet tehtävänannot ovat suoraan sovellettavissa opetustyön kehittämiseen. Mindfulness-harjoitteita voi soveltaa arjen opetustyöhön eri tilanteissa. Keskittyminen, aistien herättäminen ja terävöittäminen ovat tärkeitä luovassa kuvailmaisussa. Taideterapeuttiset lähtökohdat korostavat uusien näkökulmien avautumista ja luovien ratkaisuiden etsintää, jakamista ja yhteistyötä. Taideterapiassa, samoin kuin taidekasvatuksessa, oman identiteetin vahvistuminen ja voimauttaminen ovat työskentelyn keskiössä. Näistä lähtökohdista kurssi tarjosi uusia virikkeitä opetustyön kehittämiseen. Olen tyytyväinen kurssin tarjontaan.

Teksti ja kuvat:
Johanna Kivioja ja Heikki Kivioja
Kuvataide- ja käsityökoulu Emil

Logo Emil

Varhaisiän musiikkikasvatuksen perässä Italiaan

Olen varhaisiän musiikinopettaja, tuttavallisemmin muskariope Valkeakosken musiikkiopistossa. Suomessa on maailman laajuisesti ainutlaatuinen systeemi musiikin taiteen perusopetuksessa, johon melkeinpä joka oppilaitoksessa kuuluu myös varhaisiän musiikinopetuksen muskariryhmät 0-6-vuotiaille. Maailmalla kulkiessani olen tottunut siihen, että joudun selittämään mitä on muskari ja mitä oikein teen työkseni. Ei, en ole päiväkodissa töissä enkä ole myöskään peruskoulussa töissä. Se tuntuu hassulta siitä näkökulmasta, että muskari on Suomen suosituin alle kouluikäisten harrastus ja jonkun tilaston mukaan muskarissa käy viikottain yli 50 000 alle kouluikäistä perheineen. Meidän muskarin kaltaista systeemiä ei ole oikein missään maailmassa. Tai niin luulin, kunnes matkustin vierailulle roomalaiseen musiikkikouluun vuonna 2017. Lähdimme tuolloin Erasmus+ jobshadowing jaksolle Valkeakosken musiikkiopiston rehtori Sanna Saarisen kanssa Roomaan musiikkiopistoon nimeltään Donna Olimpia Scuola Popolare di Musica. Kohde valikoitui tuolloin yhden opettajan perusteella – tunsimme entuudestaan musiikkiopistossa opettavan Ciro Paduanon, joka on kansainvälisesti tunnettu kehomusiikki- ja rytmiikkaopettaja. Meille tarjottiin mahdollisuutta mennä seuraamaan myös musiikkiopiston muskaria. Asia esiteltiin meille ”mullistavana, uutena” musiikkikasvastuksen mallina. Menin kiinnostuneena seuramaan tunteja enkä arvannut sen mullistavan ajatteluni varhaisiän musiikkikasvatuksen menetelmistä monella tapaa…

Rooman muskareissa opetti opettaja nimeltään Paola Anselmi. Tuosta vierailusta lähtien etsin kaiken tiedon käsiini roomalaisesta muskarisysteemistä, mitä netistä löysin ja tutkin kirjallisuutta heidän opetusmenetelmistään, kävin Paolan kanssa monta pedagogista keskustelua messengerissä ja ennen kaikkea etsin kuumeisesti kahden vuoden ajan mahdollisuutta osallistua Paolan kurssille. 15.2.2019 se oli vihdoin mahdollista!

Anni ja Paola
Anni Pietarila ja kurssin kouluttaja Paola Anselmi

Italian muskarit ovat nimeltään Musica in Culla-ryhmiä. Musica in Culla tarkoittaa vapaasti suomennettuna musiikkia vaunuissa.   Varhaisiän musiikinopettajaksi ei voi Italiassa opiskella samalla tavalla kuin meillä korkeakoulussa. Kaikilla italialaisilla Musica in Culla-opettajilla on taustalla muusikon tai musiikkiterapeutin opinnot jonka jälkeen he ovat osallistuneet kolme vuotta kestäviin Musica in Culla opintoihin työnsä ohella. Kurssit ovat suomalaisittain ajatellen edullisia, mutta Italian talous- ja työtilanne opetus- sekä kasvatusalalla on surkea meidän tilanteeseen verrattuna. Kurssit ovat opettajille kalliita ja vaativat kovaa harjoittelua oman työn ohessa. Sanomattakin lienee selvää, että osallistujat ovat hyvin motivoituneita opiskeluun. Musica in Culla on italiassa rekisteröity metodi ja sen kehittäjänä on toiminut Paola Anselmi yhdessä kollegoidensa kanssa. Menetelmän pohjalla voimakkaasti vaikuttavat Edwin Gordonin Music learning theory sekä Orff-pedagogiikka.

Keskeistä Musica in Culla–menetelmässä on lapsen ideoihin tarttuminen vauvoista alkaen, vuorovaikutuksessa musiikillisen toiminnan eteenpäin vieminen ja musiikillisen kielen kehittäminen. Se, mikä minuun vaikutti jo ensimmäisellä kerralla suuresti sekä sai pohtimaan syviin vesiin asti italialaista tapaa opettaa, oli hyvin suomalaisen muskarin näkökulmasta katsottuna musiikillisesti monimutkaisten laulujen käyttö sekä se, että suuressa osassa lauluja ei käytetä sanoja ollenkaan. Yhteneväisyyksiä suomalaiseen varhaisiän musiikkikasvatukseen on paljon, mutta samalla myös monta eroavaisuutta, josta haluaisin ottaa oppia tai ainakin kokeilla omissa ryhmissäni. Näiden ajatusten siivittämä pakkasin matkalaukut helmikuussa ja lähdin kohti Italiaa.

Perjantaina 15.2. lähdin suoraan lapsikuorosta pitkän työviikon jälkeen Helsinkiin, lensin Roomaan, jossa yövyin ensimmäisen yön. Lauantainaamuna matkasin kolmella junalla Fiumicinon kentän viereltä Rooman kautta Latinaan, joka sijaitsee n. 80 kilometriä etelään Roomasta. Olin osallistumassa kurssille nimeltään La Musica Piccolissima eli musiikkia kaikkien pienimmille. Kurssi on osa italialaista Musica in Culla-koulutusta. Kurssi, jolle minä osallistuin oli ns. introkurssi tuolle laajemmalle kokonaisuudelle ja se kesti vain lauantain ja sunnuntain, yhteensä 15h. Kurssilaisia oli n. 20 ja taustalla osallistujilla oli vahva musiikillinen osaaminen ja lisäksi kasvatusalan koulutus.

Minut otettiin innostuneesti vastaan kurssille. Italialaiset eivät suinkaan puhu kovin hyvää englantia ja ovat aika arkoja puhumaan vierasta kieltä. Minä taas en puhu italiaa sen enempää kuin että osaan tilata gelatoa, kahvia ja kertoa, että kaikki on hyvin. Ymmärrän melko paljon, osan arvailemalla ja musiikkikurssilla musiikki puhuu onneksi puolestaan. Minulle oli luvattu, että yksi kurssin järjestäjistä tulkkaa minulle, jos tarpeen. Pedagogisia keskusteluja hän sitten minulle tulkkasikin, mutta onneksi puhun sujuvaa musiikkia, niin selvisin aika pienellä tulkkauksella. Musiikki todella on sanaton kieli ja vielä kun laulutkin olivat sanattomia, niin hyvinhän se sujui.

ryhmä
Kurssilla tanssittiin, laulettiin, liikuttiin, soitettiin. Tässä menossa lauantai-illan tanssi. Minä edessä vihreässä paidassa.

Kurssin suurinta antia oli hetket, jolloin paikalla oli pienistä lapsista ja heidän vanhemmistaan demoryhmä jota Paola Anselmi opetti. Oli todella valaisevaa ja mielenkiintoista seurata musiikkitoimintaa joka perustuu voimakkaaseen vuorovaikutukseen, musiikin muotoon, aksentteihin, liikkeeseen, kokonaisvaltaiseen musiikilliseen elämykseen, musiikin kielen opettelemiseen. Kaikki tämä tapahtui sanattomien laulujen kautta sekä ilman verbaalista ohjeistusta. 1-vuotiaat lapset tekivät musiikillisesti haastavampia juttuja leikkinä kuin mitä ikinä ennen olisin uskaltanut omilta perheryhmäläisiltäni odottaa. Tästä aiheesta onnekseni sain puhua pitkään kurssin kouluttaja Paolan kanssa myös kahden kesken. Taidetaan Valkeakoskenkin muskareissa laulaa jatkossa ”sanattomia” lauluja perinteisten rinnalla.

Reissu oli hieno, ajatuksia herättävä ja silmiä avaavaa. On vaikea kiteyttää tällaiseen kertomukseen kaikkia ajatuksiani. Totean vain, että matkailu kannattaa, tutustuminen toisen kulttuurin opetustoimintaan on uskomattoman hienoa monella tapaa! Tuliaisiksi töihin tuli monta uutta laulua. Kuukausi reissun jälkeen 7-8-vuotiaat muusikon alut haluavat laulaa alkulauluaan italiaksi ja perheryhmissä lauletaan duubiduubi rikitiki chuum ba!

kurssin loppukuva
Kurssin loppukuva. Paolan sylissä keskellä kurssin nuorin osallistuja, yhden kurssilaisen 4kk ikäinen tytär.

Teksti ja kuvat: Anni Pietarila

Tanssinopetusta ranskalaisittain

  • Maa: Ranska
  • Vierailun ajankohta: 19.-24.11.2018
  • Vierailukohde: L’Ecole de Danse de Cannes-Mougins Rosella Hightower

Sunnuntai 18.11.

Kaksi väsynyttä Anu ja Sinikka kohtasivat toisensa lauantaiyönä klo 02 Tampereen linja-autoasemalla. Jännitystä oli ilmassa, sillä kumpikaan ei ollut nukkunut silmäystäkään alkuyön aikana. Vaiherikkaan matkapäivän jälkeen ilta oli jo ehtinyt hiipiä mailleen, kun viimein sai painaa päänsä tyynyyn Cannesissa. Mutta pitkä valvontaputki piti tiukasti otteessaan, eikä keho malttanut millään vaipua lepotilaan. Tokihan se uni sieltä saapui, vaikkakin katkonaisena, mutta onnesta soikeina olimme valmiita ensimmäiseen varsinaiseen työpäiväämme.

Maanantai 19.11.

Koululle saavuttuamme saimme käsiimme viikon lukujärjestyksen. Olimme saaneet lukujärjestyksen myös sähköpostiimme kaksi päivää ennen reissuun lähtöä, mutta sitä oli mahdotonta lukea koneelta, koska tekstin fontti oli niin pientä.  Konkreettisesti käsissämme oleva, A3 kokoinen lukujärjestys alkoi viimein avautua.

Ensimmäisenä hiippailimme (henkilökunnan luvalla) hieman noloina katsomaan käynnissä olevia pukuharjoituksia. On aina epämiellyttävä tunne mennä tunneille/ harjoitukseen kesken kaiken, sillä tämä on juurtunut meille syvälle baletin käyttäytymiskulttuurista. Parkkeerasimme itsemme lattialle niin hiljaa kuin pystyimme ja olimme tervetulleita. Kyseessä oli Jeune Ballet -ryhmän pukuharjoitus seuraavan viikon esitystä varten. Tanssijat olivat erittäin taitavia, joten oli ilo aloittaa vierailu näkemällä upeaa ja taidokasta tanssia.

Lounaan jälkeen menimme katsomaan Classique (baletti) 1- tuntia, jonka opettajana oli ihastuttava ja taitava Leonardo D´Andrea. Ilmapiiri oli taianomainen. Oppilaat keskittyivät intensiivisesti ja opettaja vei tunnin läpi rauhallisella, mutta samalla vaativalla ja hyvin innostavalla otteella. Heti tämän tunnin jälkeen siirryimme toiseen saliin, missä oli alkamassa seuraavan tason eli Classique (baletti) 2 tunti. Opettajana Domique Lainé, hänkin hyvin taidokas pedagogi.

Tunnit Mouginsin toimipisteessä jatkuivat vielä mm. nykytanssilla, mutta päätimme palata takaisin Cannesiin ja menimme seuraamaan Dominique Lainén Orientation (balettiin valmistava) 3 tuntia. Tunnin oppilaat olivat n. 10-vuotiaita ja omia oppilaita ajatellen tämä tunti oli hedelmällisin. Ideoita, ajatuksia ja vinkkejä tuli monia ja maltan tuskin odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä käytännössä.

Kaiken kaikkiaan eri opettajien tunteja ja harjoituksia oli hyödyllistä ja virkistävää seurata. Koin, että oppilaiden tason ei tarvitse vastata täysin omia tuntejani, kun opettajan läsnäolon, tyylin ja tavan opettaa kautta saa erilaista näkökulmaa omaan opettamiseen.

Tiistai 20.11.

Eilisistä tunneista innostuneina päätimme mennä seuraamaan osittain samoja tunteja kuin eilen. Tämä oli loistava päätös, sillä näkemällä samat tunnit uudelleen, ne avautuivat vielä syvemmällä tasolla; ne näyttivät tapoja, miten korjata oppilaita, antoivat tarkempia vinkkejä miten opettaa sekä muistuttivat mitä opettaa, vaikka tyylisuunta koulussa on osittain eri, mihin me pohjaamme opetuksen. Tyylisuunta, jota koulussa opetetaan on pääosiltaan Cecchetti, se on hyvin tarkka ja ennakkoon määrätty romanttinen baletin tyylisuunta. Näkemällä toisen tyylisuunnan, siitä sai inspiraatioita sekä tunteen, mistä pidän omassa Vaganovan tyylisuunnassamme.

Tämän päivän seuratut tunnit olivat Classique (baletti) 1, Orientation (balettiin valmistava) 3 sekä poikien balettitunti. Poikien tuntia oli hyvin mielenkiintoista seurata,vaikka meillä ei ole tällä hetkellä kuin yksi 3-vuotias poika. Oli hienoa nähdä pelkästään pojille suunnattu tunti, sillä en ole aiemmin päässyt sellaista seuraamaan. Tunnilla tehtiin paljon hyppyjä ja piruetteja sekä nähtävissä oli spesiaaleja yksityiskohtia nimenomaan pojille.

Yksi tärkeä seikka on tullut ilmi jo näiden kahden päivän aikana ja se on se, että pääsee kuulemaan ranskan kieltä. Itse en osaa puhua ranskaa. Osaan ainoastaan termit, joita käytetään tunneilla sekä toki muutaman yksittäisen sanan. Termistön todellinen merkitys avautui uudelleen, kun sitä kuuli käytännössä. Tuntuu kuin olisin oppinut ranskan kieltä. Tärkeää kuulemisen lisäksi matkalla on ollut myös se, että olen päässyt puhumaan englantia. Kielitaidon ylläpitäminen työssä on erittäin tärkeää.

Keskiviikko 21.11.

Tänään oli vuorossa pienten lasten tunnit ja niitä odotin äärimmäisen innoissani. Kaikkien tämän päivän tuntien opettajana oli Dominique Larin.

Ensimmäinen tunti oli Initiation 1 ja sen tunnin oppilaat olivat 6-7-vuotiaita. Tunnin alkuosan harjoitukset olivat varsin hyödyllisiä ja kaivoinkin heti muistiinpanovälineet esiin. Sain harjoituksista paljon uusia ideoita, miten lähteä opettamaan lapsille tiettyjä kehollisia asioita. Tunnin loppupuoli oli yllättäen enemmän nykytanssiin pohjautuvaa, mutta toki siitäkin sain ideoita omalle nykytanssitunnilleni.

Kaksi seuraavaa tuntia olivat Eveil  (lastentanssi) 2 (5-6-vuotiaat) ja Eveil (lastentanssi) 1 (4-5-vuotiaat). Edellisen tunnin pohjalta ajattelin, että nyt tulen saamaan paljon. Mutta valitettavasti toisin kävi. Tunnit olivat mielestäni tylsiä ja koska harjoitusten pohja näissäkin oli nykytanssi, eivät tunnit tarjonneet paljoakaan liikkeellisesti. Toki tunneilla oli elementtejä, joita voin itsekin hyödyntää, mutta kokonaisuudessaan tunnit eivät olleet mieleeni. Tunneilta puuttui mm. kokonaan lapsille tärkeä perusliikunta, mitä omasta mielestäni pienten lasten tunneilla pitää aina olla. Pienille lapsille on myöskin tärkeää, että he saavat liikkua myös vapaasti, toteuttaa itseään ja luoda omaa liikettä. Positiivista tässä kokemuksessa oli juuri se erilaisuus ja sain vahvistuksen tielle, mitä itse haluan opettajana kulkea.  Baletin opetuksessa tarkkuus, täsmällisyys ja huolellisuus ovat tärkeitä asioita, mutta myös elämysten ja erilaisten kokemusten tuottaminen on tärkeää.

Torstai 22.11.

Tänään matkustimme jälleen Mouginsiin ja oli upeaa seurata kolmatta kertaa Classique (baletti) 1 tuntia. Oli hienoa nähdä, miten ryhmä kehittyi näiden päivien aikana. Ryhmällä oli seuraavana päivänä välitesti, jossa heidän kehitystään arvioitiin. Oli hienoa nähdä, miten opettaja antoi vastuun tekemisestä nyt enemmän oppilaille harjoitussarjojen ollessa jo tuttuja. Toki opettaja edelleen korjasi, mutta enemmän tunnin läpivieminen oli oppilaiden itsensä harteilla. Oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan tätä intensiivistä valmistautumisprosessia. Tunnin päätteeksi oppilaat kävivät vielä kiittämässä meitä ja pääsimme toivottamaan heille onnea seuraavan päivän testiin, minkä uskomme menevän heiltä hienosti.

Tunnin jälkeen oli jälleen vuorossa D. Lainén  Calssique (baletti) 2 tunti. Tällä tunnilla he tekivät tankosarjat ja sen jälkeen alkoivat työstämään jouluesitystanssiaan, tämä prosessi oli myös hyvin ilahduttavaa nähdä, sillä se pisti myös oman luovuuden liikkeelle.

Päivän päätteeksi lähdimme jälleen Cannesin koululle ja siellä ohjelmassa oli D. Lainén Orientation 2 tunti. Tämä tunti antoi selkeän rungon ja näkymän tasosta, jolla 9-vuotiaat tässä koulussa ovat. Sain muistutuksen siitä, että tempo teettää uusia asioita on syytä olla rauhallinen. Oli hyvä oivaltaa uudelleen oma mottoni, että vähemmän on pidemmällä tähtäimellä aina enemmän. Ranskalaisen kotikasvatuksen johdosta koulun lapsissa näkyi vielä hyvä keskittymiskyky, pitkäjänteisyys sekä kohteliaat tavat, nämä ovatkin useasti kadoksissa suomalaisilta lapsilta.

Ennen päivän tunteja saimme mahdollisuuden vierailla paikallisessa balettikaupassa. Liikkeen omistaja kävi ystävällisesti hakemassa ja tuomassa meidät takaisin koululle. Rahaa kauppaan paloin paljon, mutta nyt minulla on taas paljon uusia, itseä ja sen myötä työtä virkistäviä työvaatteita.

Kielitaito on karttunut mukavasti matkan aikana. Kiitos Sinikan, joka on laittanut myös minut hoitamaan asioita. Koulun opettajien kanssa on ollut helppo jutella, he ovat nöyriä, helposti lähestyttäviä, vaikka aikoinaan ovat olleet suuriakin staroja. Meidät on otettu jokaisena päivänä lämpimästi vastaan. Kaikki, niin henkilökunta, oppilaat kuin opettajatkin, ovat olleet hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Koimme, että pääsimme osaksi heidän suurta perhettään, jossa hierarkia on molempiin suuntiin toisiaan kunnioittava. Matka on ollut tähän asti todella ihana ja tänään on ollut vahva tunne, että haluan päästä vierailulle joskus uudestaan. Vierailu toisessa kulttuurissa ja toisessa koulussa tarjoaa niin paljon uusia kokemuksia, että näiden matkojen ei toivo loppuvan koskaan.

Perjantai 23.11.

Kärkitossutunti oli Classique 2 -oppilaiden tunti. Myös tämän ryhmän kohdalla oli upeaa nähdä, miten keho viikon edetessä rentoutui ja rentoutuessaan suoritus yleensä parani. Muita tunteja emme tämän päivän aikana päässeet enää seuraamaan johtuen koululla olevista testeistä, mutta oli mukavaa päästä edes yhtenä iltana syömään ajoissa. Kaikki muut viikon illat kestivät klo 19.30 asti, joten useimmiten päivän ensimmäinen kunnon ateria oli vasta illallinen klo 20 jälkeen. Tänään pääsimme täyttämään vatsamme jo hieman aikaisemmin.

Lauantai 24.11.

Aikaisempina vuosina lastentunnit ovat olleet lauantaisin, mutta jostain syystä niitä ei ollut tänä vuonna tai ei ainakaan tällä viikolla lainkaan. Testitunnit sotkivat myös osittain koulun aikatauluja. Olisin halunnut nähdä vielä lisää, mutta toisaalta mahdollisuus tutustua kulttuuriin oli myöskin hyvin innostava ajatus.

Aamupäivän koittaessa hyppäsimme junaan ja matkustimme Nizzaan. Ilma Cannesissa oli viikon aikana hyvin tuulinen ja sateinen, mutta tänään aurinko helli ja lämmitti meitä. Lounaan jälkeen lähdimme kohti bussia, joka vei meidät Monacoon. Aurinkoinen Nizza ja upeasti valaistu Monaco olivat mitä parhain kruunu tälle matkalle. Illalla saavuttuamme Cannesiin emme jaksaneet mennä enää ravintolaan, vaan ostimme illallisen kaupasta, mitä mutustelimme samalla, kun pakkasimme matkatavaramme jälleen tiiviisti matkalaukkuihimme.

Ilta rauhoittui huokaillen ja hienoa viikkoa muistellen.

sightseeing1

Teksti: Anu Mäkinen           Kuvat: Anu Mäkinen ja Sinikka Saarela

Opintovierailu Vasaskolan Hedemorassa

  • Maa: Ruotsi
  • Vierailun ajankohta: 4.-5.6. ja 7.6. 2018
  • Vierailukohde: Vasaskolan, Hedemora

Vasaskolan Hedemorassa on pariopettajuuteen perustuva yläaste, jossa oppilailla on mahdollisuus valita musiikkipainotteinen opintosuunnitelma. Pariopettajuus toteutuu koulun kaikissa opetusaineissa. Opettajavierailuni aikana tavoitteeni oli tutkia pariopettajuuden käytäntöjä, opetusmetodeja ja mahdollisuuksia toteuttaa Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin kuvataiteen opetuksessa.

Maanantaina musiikkiluokka esitelmöi taidehistoriasta. Kuvataideopettajat olivat suunnitelleet aiheet ja jakaneet luokan ryhmiin. Jokaisella ryhmällä oli laaja taidehistoriallinen aihe tutkittavanaan: Barokki, Romantiikka, Antiikin Kreikka. Ryhmillä oli käytössä koulun kannettavat tietokoneet sekä lupa käyttää omia puhelimia tiedon hakuun. Tuotos esitettiin PowerPoint -showna luokalle. Musiikkiluokkalaiset olivat huomioineet myös musiikin historian kyseisinä ajanjaksoina.

 

Oppilastöitä: Kolmiulotteista rakentelua, aiheena talo puussa.

Tein huomioita ja havaintoja käytännön luokkaopetustilanteessa sekä keskustelin kuvataideopettajien kanssa siitä, miten kuvataidepedagogiikka toteutuu pariopettajajärjestelmässä. Löysin järjestelmän vahvuuksia sekä mahdollisuuksia toteuttaa pariopettajuutta Kuvataidekoulu Emilin opetuskäytännössä.

Oli menossa kevätlukukauden viimeiset opetusviikot, joten arviointi oli viimeistelyä vailla valmis. Kuvataideopettajat kävivät jokaisen oppilaan kanssa erikseen lyhyen arviointikeskustelun, jolloin oppilaalla oli mahdollisuus tietää todistukseen tuleva arvosana ja sen perustelut.

Yhtenä pariopettajuuden parhaimmista puolista kuvataideopettajat pitivät sitä, että asioihin on aina kaksi näkökulmaa, syntyy keskustelua, joka luo uutta. Opetussuunnitelmaan perustuvat opetussisällöt ja oppituntien aiheet suunnitellaan yhdessä keväällä, koskien seuraavaa lukuvuotta. Tämän lisäksi kuvataideopettajilla on lukuvuoden aikana joka viikko käytettävissä yksi tunti opetuksen suunnittelua varten. Suunnittelutunnin aikana kuvataideopettajat suunnittelevat ja viimeistelevät 7-9- luokkalaisten ryhmille tulevaa kuvataideopetusta.

tuoli

Oppilastöitä: Kolmiulotteista suunnittelua ja design-tuotteen tekeminen, aiheena tuoli.

Kuvataideopetuksessa oppilasryhmien koko on noin 30 oppilasta. Suuri ryhmäkoko asettaa myös haasteita opetukseen. Pariopettajajärjestelmässä oppilaat tulevat huomioitua paremmin yksilöinä, kun opettajat voivat jakaa vastuuta opetustilanteessa. Pariopettaja järjestelmän yksi tärkeimmistä tavoitteista on antaa korkeatasoista ja laadukasta opetusta. Järjestelmän avulla luodaan oppilaille edellytykset saavuttaa hyviä oppimistuloksia sekä annetaan avaimet menestyä myöhemmissä opinnoissa.

logo

Vasemmalla: Kuvataideopettaja selostaa tehtävää, aiheena logo tulevaisuuden yritykseen. Oikealla: Oppilastyö maataidetta, aiheena rakentaa taideteos maahan luonnonmateriaaleista.

Pariopettajuusjärjestelmässä korostuu opettajien välinen saumaton yhteistyö ja tiedon jakaminen. Järjestelmä perustuu tasavertaiseen työpariajatukseen, ajatusten ja kokemusten jakamiseen sekä opetuksen suunnittelemiseen yhdessä. Pariopettajuus ei tarkoita sitä, että luokassa on kaksi opettajaa jotka pitävät oman erillisen tuntinsa. Pariopettajuutta ei myöskään ole se, että toinen opettajista miettii etukäteen mitä tehdään. Opetussisällöt, aiheet ja tavoitteet suunnitellaan yhdessä alusta loppuun ennen lukuvuoden alkua, sekä yhteisen suunnittelutunnin aikana joka viikko.

Kun opetustilanteet ovat ennalta hyvin pitkälle suunniteltuja ja opettajia on luokassa oppilaita varten kaksi, se vähentää opettajien kokemaa stressiä, vaikuttaa oppilasryhmän ilmapiiriin ja oppimistuloksiin myönteisesti.

postikortti

Vasemmalla: Oppilastyö digitaalista taidetta, aiheena valokuvista koostettu postikortti. Oikealla: Oppilastyö maataidetta, aiheena rakentaa taideteos maahan luonnonmateriaaleista.

Huomioin vierailun aikana myös miten digitaalisen taiteen ja valokuvan opetus toteutuu pariopettajajärjestelmässä Hedemorassa. Koululla on kannettavat tietokoneet, joita käytetään säännöllisesti opetuksessa. Digitaalista taidetta tehdään kuitenkin melko vähän kuvataideopetuksessa. Usein toteutetaan erilaisia valokuvaustehtäviä, jolloin oppilaat voivat käyttää omia puhelimia ja niissä olevia editointi sovelluksia. Valokuvat tulostetaan koululla.

Oppilaat olivat tehneet esimerkiksi valokuva-kollaaseja ja niistä postikortteja. Myös maataidetehtävät dokumentoitiin valokuvaten. Valokuvaustehtävät ja retket ulos luokkatilasta suunniteltiin koko opetustunnin mittaisiksi.

Keskustelin kuvataideopettajien lisäksi koulun rehtorin kanssa. Pariopettajajärjestelmä ei ole mitenkään tavallinen järjestelmä Ruotsissa. Pariopettajuudesta ei ole myöskään vielä tehty varsinaista tutkimusta. Hedemora oli yksi ensimmäisten kuntien joukossa Ruotsissa, joka otti pariopettajajärjestelmän käyttöön yläasteella. Koulu on saanut hyviä oppimistuloksia.

Opettajavierailuni tavoitteet toteutuivat hyvin. Löysin inspiraatiota omaa opetustani ajatellen sekä kehittämisalueita kuvataidekoulu Emilin opetusmenetelmiin. Havaintojen ja keskustelujen kautta löysin monia pariopettajuuden vahvuuksia, joita voi soveltaa kuvataidekoulun opetuskäytännöissä.

Teksti ja kuvat: Anja Helminen